Mamma mia, Italiassa on lämmintä!

Lopultakin päästiin nauttimaan auringosta ja lämmöstä. Sitä varten täytyi näköjään ajaa vajaa 3.000 km. Matka Sveitsistä Italiaa oli uskomaton, sellaisia maisemia ei voi sanoilla kuvailla, eikä kamera (ainakaan minun kuvaamana) tee oikeutusta niille. Ajoimme St. Bernardin solan kautta, jota aikanaan Napoleonin sotajoukotkin ovat käyttäneet, tiet tosin ovat eri kunnossa noihin aikoihin verrattuna. Ylämäkee ajettaessa rupesi kulutus hirvittämään, kun mittari ei juuri pudonnut alle 20 litraa/100km. Alas tullessa mittari näyttikin sitten lähes nollaa. Matka sujui hyvin ja pääsimme perille Diano Marinaan reilussa viidessä tunnissa. Olimme hieman epäileväisiä hotellin tasosta (http://www.dianosporting.it/index.php?action=servizi&page=appartamenti), mutta perille päästyämme yllätyimme positiivisesti. Huoneisto oli täysin uusi/uusittu ja tilava.

Matkan alkutaipaleeseen on kuulunut paljon ajamista ja aktiviteetteja, joten päätimme nyt rauhoittua ja löhötä altaalla. Olemme muutaman päivän siis uineet ja nauttineet kovasti kaivatusta auringosta. Ruuaksi on tarjolla Italialaiseen tapaan pastaa ja pizzaa :)

Loistava valinta

Kun suunnittelimme matkaa, yritimme saada majoituksen Sveitsin osalta Genevejärven lähettyviltä. Meitä ei onnistanut ja päädyimme Bulle (http://en.wikipedia.org/wiki/Bulle) nimiseen kyläpahaseen, onneksemme. Paikka on aivan  loistava! Muutaman kilometrin säteellä löytyi juuri sitä, mitä lähdimme hakemaan. Olemme päivän aikana nähneet vaikka ja mitä. Alue on kuuluisa juustoistaan ja suklaastaan, joten täytyihän niihin tutustua tarkemmin.

Aloitimme päivän tutustumalla suklaatehtaaseen (http://www.cailler.ch/en/Home.aspx), jota netissä oli kuvattu Jali ja suklaatehdas elokuvan vertaiseksi kokemukseksi, ja kyllähän se sitä olikin. Paikassa oli upeasti toteutettu kierros suklaan historiaan, maisteluita unohtamatta. Kymmenen suklaapalan jälkeen rupesi tökkimään, vaikka se olikin loistavan makuista. Tuliaisetkin tuli hankittua, mutta ennen seuraava kohdetta jouduimme viemään ne hotellin jääkaappin, etteivät ne olisi sulaneet autoon.

Tämän jälkeen kävimme Gruyèren keskiaikaisessa kylässä (http://en.wikipedia.org/wiki/Gruy%C3%A8res), johon ei autoilla ole asiaa. Kylä oli kukkulan laella halliten ympäristöään. Yllätykseksemme kylässä oli myös H.R. Gigerin museo sekä baari eli lisää "kulttuuria" tarjolla. Paikka oli täynnä upeita lounaspaikkoja, mutta edellisen illan laskun johdosta päätimme tyytyä kevyeen lähikaupan croisant lounaaseen.

Iltapäivällä piipahdimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla Le Molèson vuorella (http://www.moleson.ch/). Paikassa oli kelkkarata jota pojat halusivat laskea. Itse laskin rataa nuorimman poikani kanssa, joka huusi kelkan kyydissä lisää vauhtia... vanha ei enää uskaltanut mennä kovempaa. Tarkoituksemme oli käydä huipulla 2.000 metrin korkeudessa, mutta harmiksemme huippu oli pilvien peitossa eli näkymiä sieltä ei ollut. Pääsimme kuitenkin "puoliväliin" eli Plan Franceyhin (1.560m), josta saimme ihailla upeita maisemia. Matka jo tuohon pisteeseen oli päätä huimaava, ainakin näin kokemattomalle alppinistille.

Paluumatkalla hotellille käväisimme Gruyéren juustotehtaassa, jonka juustot ovat erittäin maukkaita ja onneksi kotoisasta Citymarketistakin löytyy ko. merkkiä.

Rankan, mutta antoisan päivän jälkeen pojilla oli kova hinku päästä uimaan ja onneksi löysimme pienen etsimisen jälkeen lähistöltä (Broc`n kylästä) uimapaikan, jossa pojat pääsivät kastautumaan.

Näitä tämän päivän kokemuksia sulatellessa menee hetki, mutta huomenna on aika uusille seikkailuille. Sitä ennen autossa olisi taas istuttava reilu 5 tuntia, ennen Italian hellettä ja Välimerta... ;)

Euroopan katolla

Tänään siirryttiin Saksasta Sveitsiin ja matka ei ollut onneksi turhan pitkä, ensimmäinen siirtymä kesti vain reilun tunnin. Suunnitelmissa oli katsastaa Reininputoukset (http://en.wikipedia.org/wiki/Rhine_Falls). Matkalla tuli nähtyä kaikki Sveitsin stereotypiat - isot alppitalot, lehmät laitumilla, sumuiset alppien huiput yms.

Kyllä täytyy sanoa ettei luonnon "huvipuistoille" pärjää mikään. Oli upea kokemus nähdä Euroopan suurin vesiputous, eikä pelkästään nähdä, vaan kokea se aivan kuohujen keskellä. Menimme lautalla putouksen keskellä olevalle saarelle, johon oli tehty pieni  näköalatasanne. Kun lautta lähestyi saarta joutui kuski ajamaan aivan putoksen alle, jolloin allekirjoittaneen jalat kyllä menivät veteläksi, sen verran mahtavat kuohut olivat. Kameralla tuli räpsittyä reilusti kuvia, mutta ei sitä voimaa/ääntä saa tallennettua kameraan, se täytyy itse kokea.

Putouksen jälkeen lähdimme ajamaan kohti päämääräämme Bullea, Fribourgin maakunnassa. Kun lähestyimme Bullea, rupesi myös aurinko pikku hiljaa paistamaan pilvien lomasta, lopultakin. Matkalla pysähdyimme Gruyère järven rannalle, ja maisemat olivat kerrassaan mahtavat. Saavuimme hotellillemme turhan aikaisin, mutta saimmehan aikaa kierrellä katselemassa paikkoja. Kun lopulta saimme huoneen, olihan yllätys että saimme kolmen huoneen hyvin varustellun asunnon hotellin viereisestä talosta. Väsyneinä reissusta päätimme että syömme hotellilla, jonka ravintolaa (http://www.restaurantdelatour.ch/) oli kehuttu useassa paikassa. Ruoka oli kyllä erittäin hyvää, mutta lasku oli ikävä yllätys. Palvelu oli loistavaa ja saimmekin monia hyviä vinkkejä huomiselle päivälle - suklaatehdas, kelkkarata sekä köysirata eli taas on tulevalle päivälle aktiviteetteja tiedossa.

Europa Park, Rust

Kahden päivän autolla ajamisen jälkeen oli aika tutustua Euroopan toiseksi suurimpaan huvipuistoon. Aamu ei valjennut kovin upeana, päinvastoin vettä satoi kaatamalla. No tänne tultiin huvipuistoon ja sinne mentiin, kelistä riippumatta. Puistoon päästyämme ensimmäinen tehtävä oli hankkia sadeviitat. Aamulla puiston porteilla oli hirveä kuhina, taisivat enimmäkseen olla luokkaretkeilijöitä.

Ensimmäisen laite oli kaikille sopiva Vinci kiertoajelu, taisi kylläkin olla liian lälly meidän hurjille. Seuraavassa laitteessa saimmekin sitten todeta, että Saksalaisesta täsmällisyydestä huolimatta jonottaminen kesti lähes tunnin. Vika taisi kylläkin olla siinä, että laite veti vain 4 hlöä kerrallaan. Nuorimmaisen kovasti odottama kelkkarata oli seuraavana vuorossa ja hurjan ajon jälkeen hän totesi, että meinasi itku tulla...

Puisto oli todella laaja ja kesti useita tunteja hahmottaa se kokonaisuudessaan. Paikassa on kaikkiaan 16 vuoristorataa, joista emme päivän aikana edes kaikkia kerinneet testata. Itse en ole kovin kiinnostunut laitteista, joten minulle riittivät leppoisimmat laitteet, mutta 12-vuotiaat kaksospoikani halusivat käydä kaikista hurjimmissa - Silver Star, Blue Fire yms.

Saimme lopulta kierrettyä koko alueen ja suurimman osan laitteista. Kelikin parani iltaa kohden ja sadeviitat kävivät tarpeettomiksi. Täytyy todeta että kotimaan puistot jäävät toiseksi näille isoille puistoille, ikävä kyllä. Esim. 4-D elokuva jonka katsoimme oli loistava. Vaikka se oli puhuttu Saksaksi, sitä oli ilo katsella. Kaikin puolin upea kokemus.

Nyt lepoa Gastahausissa ja pizza illallinen ja aamulla matka jatkuu kohti Euroopan kattoa eli Alppeja.

Saksan maalla

Takana on 21 tunnin ja reilun 2.000 km:n ajo takana. Matkaan on myös mahtunut kolme lauttamatkaa ja yksi pikainen hotelli yöpyminen Hampurissa. Perillä Rustissa sataa vettä eli aurinko ja lämpö, jota lähdettiin hakemaan saa vielä odotttaa. Tosin ei tuo sade tuntunut poikia haittaavan, sillä he vetivät heti saavuttuamme uikkarit jalkaan ja hyppäsivät Gastahausin altaaseen. Matka on sujunut yhtä kommellusta lukuunottamatta loistavasti. Olin ajatellut että ajaisimme Tanskan läpi E47-tietä ja siitä lautalla Putgardeniin Saksaan, mutta GPS:llä oli toinen reitti mielessä... Ehkä olisi vaan pitänyt kuunnella navia ja ajaa 150 km ylimääräistä, sillä paluu ajattelemalleni reitille toi reilun kolmen tunnin ylimääräisen ajon :(
Heti Saksaan saavuttuamme saimme todeta että autobahn on ajamista varten. Ajoin reilua 170km/h ja vasemmalta huitaisi Porche ohi heittämällä.
No perille Hampuriin saavuttiin klo 21 maissa (lähtö Tukholmasta oli klo 6) väsyneinä eli uni maistui.

Aamulla lähdimme pirteinä kohti Rustia ja koko matka taittui hienosti autobanhnia. Matkalla oli kyllä poikkeuksellisen paljon tietöitä, mutta ei ne matkan tekoa haitanneet. Yhtään kunnon ruuhkaa ei tullut todistettua, vaan kaikesta huolimatta saimme ajaa hyvää vauhtia koko Saksan halki. Lounastimme tutussa ja turvallisessa McDonalsissa moottoritien varrella ja tulihan todistettua etteivät kaikki halua/osaa puhua englantia. En ole edes Ranskassa kokenut yhtä hankalaa hampurilaistilausta, myyjä ei edes yrittänyt puhua englantia, vaan ämpytti vaan saksaa. No syötävää saatiin ja maha täynnä oli mukavampi jatkaa matkaa.

Nyt siis perillä Rustissa ja valmistaudutaan illalliselle sekä EM-kisojen finaaliin. Muutama tuoppi saattaa maistua ennen nukkumaan menoa. Toivotaan että huomenna ei sada, sillä tarkoitus olisi hurvitella Europa Parkissa, siitä sitten seuraavalla kerralla.

Valmisteluja

Tänä vuonna kesäloma suunnitelmat jäivät hiukan viimetippaan, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Illat ovat menneet matkasuunnitelmia ja valmisteluja tehdessä. Olen aina haaveillut autolla Eurooppaan reissaamisesta, tavoitteena päätyä Normandian rannikolle ihailemaan maihinnousun maisemia. Muutamia kertoja on tullut Euroopan halki autolla hurautettua, mutta ne ovat olleet pikaisia autonhaku reissuja. Suurin pelko on ollut kuinka "yliaktiiviset" lapsemme jaksaisivat takapenkillä, mutta onhan tuota jo tullut testattua useiden talvien aikana Lappiin suuntautuneiden reissujen aikana. Keliolojen sekä teiden huonokuntoisuuden huomioon ottaen, voisin kuvitella että kesäinen autobahn on miellyttävämpi kokemus, kuin jääsoiroiset pätkät lumipyryssä Kainuun metsissä.

Siis reissu on pääpiirteittäin lyöty lukkoon. Aloitamme matkan suuntaamalla Turkuun, josta siirrymme lautalla Tukholmaan. Sieltä olisi sitten ensimmäinen pitkä taival autolla - Hampuriin yöpymään ja siitä kohti Etelä-Saksaa ja Rustia, jossa odottaa Europapark huvipuisto (http://www.europapark.com/). Sen jälkeen on tarkoitus ihailla Alppeja Sveitsin puolella ja reissun päätepiste odottaa Ligurian rannikolla (http://www.world66.com/europe/italy/liguria/dianomarina) Italiassa. Odotukset ovat korkealla ja paluumatka vielä avoinna, mutta eiköhän kaikki selviä aikanaan. Vielä olisi muutama viikko odotettava reissua, mutta hyvää kannattaa odottaa!